Nykyhetken muodikkkaita web 2.0 nimellä kulkevia palveluita ihan mukiinmenevästi ja sopivan selkeätajuisesti esittelevä kirjanen. Web 2.0 alkaa pohdiskelulla termin soveltuvuudesta ja paikkansapitävyydestä ja esittelee tunnetuimmat aiheeseen liittyvät uudet "web-villitykset" tai palvelut kuten: Flickr, MySpace, Facebook, Youtube, ym, ym.

Myös käynnissä olevaa kehitystä webissä taustoitetaan kattavasti mm. webin aikaisemman (melko lyhyen) historian valossa ja nykyisiä teknistä kehitystä/ongelmia kuvaillen, niin että lukijalle muodostuu aika hyvä kokonaiskuva aiheesta.

Itse en löytänyt kirjasta kuin muutaman kohdan, joiden paikkanpitävyyteen en ihan usko; usko webissä yleistyneeseen vapaan asiasanoituksen ansiokkuuteen on sinällään ihan ok, luohan internet paljossa muussa hierarkioista vapaita muotoja, sen vahvuus ei kuitenkaan varmaankaan käytännöllisyys (webin luonteeseen kun kuuluu myös että "koskaan ei voi olla varma mitä haetun lisäksi löytyy"), vaan nopeus (webin kollektiivinen voima, aasikin osaa tuottaa assosiatiivisia yhteyksiä vapaan taggingin mukaan).
Samaten en oikein jaksa uskoa "verkkoanarkian" (ja ns piratismin) ihmeellisyyteen ja merkittävyyteen kansalaisia aktivoivana ilmiönä, pikemminkin kyse on vähän samanlaisesta ilmiöstä kuin rintaliivit 70-luvulla tai noidat roviolla keskiaikana; poltettiinpa kumpiakin roviolla miten paljon hyvänsä, aikakaudelle ominaiset asiat olivat silti tulleet jäädäkseen. Toki ilman noita spekulointeja kirja olisi ehkä ollut tylsempää luettavaa.

No, Tirrosen mukaan "...web on verkkosyötteitä, blogeja, mashupeja, kollektiivista älyä, jakamista, tuottamista, yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista". Oli näistä mitä mieltä hyvänsä, niin itse lisäisin listaan vielä tekoälyä, median "tasa-arvoistumista" niin (epä)kaupallisen sisällöntuotannon ja - jakamisen kuin perinteisen uutisoinninkin kannalta, sekä "eräänlaiset" tekno-unelmien tiivistymät ( joita nämä ns. web 2.0 palvelut paljolti ovat). ( )

Kirjan viimeisissä lauseissa tulee esiin kirjan ydinajatus:
Yliviivaa 2.0. Alleviivaa Web.
Kirjoittaja tahtoo sanoa, että vaikka vuodesta 2004 lähtien on puhuttu Internetin ja World Wide Webin uudesta vallankumouksesta versionimellä 2.0, niin kyseessä on aivan sama mullistus, joka alkoi graafisen selaimen keksimisestä ja leviämisestä laajempaan käyttöön vuonna 1993. Mitään sellaista teknistä tai rakenteellista uudistusta ei ole tapahtunut, joka oikeuttaisi puhumaan uudesta versiosta.

Kuitenkaan kirjoittaja ei väitä, etteikö Web 2.0 -puheessa olisi mitään mieltä tai sisältöä - päinvastoin. Verkossa on muutamien viime vuosien aikana tapahtunut paljon tärkeää sisällöllistä ja toiminnallista uudistumista, josta voi ja pitää puhua. Tärkeimmät Web 2.0:aan liitetyt piirteet ovat: vuorovaikutuksellisuus, sosiaalisuus ja www-pohjaiset sovellukset. Aiemmin verkon toimintamalli oli yksisuuntainen sisällöntuottajilta lukijoille, mutta nykyään verkon käyttäjien keskinäinen vuorovaikutus on moninkertaistunut. Tiedonsiirtonopeuksien kasvu ja tallennustilan halpeneminen ovat mahdollistaneet ohjelmistojen käytön verkossa sen sijaan, että ohjelmat asennettaisiin omalle kotikoneelle. Jos ohjelmistot ja kokonaiset käyttöjärjestelmät siirtyisivät täysin verkkopohjaisiksi, kyseessä olisi todellakin tekninen vallankumous, jolloin henkilökohtaiset koneet tulisivat tarpeettomiksi.

Kirjoittaja mainitsee useita esimerkkejä palveluista, jotka on liitetty käsitteeseen Web 2.0 ja tarkastelee niitä asiantuntevasti ja kriittisesti. Tässä on kirjan paras anti asiaan perehtymättömällekin lukijalle. Tirronen selittää erilaisten palvelujen kuten MySpacen, Flickrin, YouTuben, Ampparit.comin, Facebookin, Second Lifen ja monen muun viime aikoina tiedotusvälineissä esillä olleen palvelun syntyhistorian ja sisällön kansantajuisesti. Hämäränä ilmassa leijuneet oudot käsitteet kuten RSS-syötteet, Ajax, Mashup, pitkä häntä ja MySQL tulevat myös ymmärrettäviksi. Tirronen ottaa kantaa myös kiisteltyihin BitTorrentia (tiedostojen siirtoon tarkoitettu yhteyskäytäntö) käyttäviin palveluihin, joissa tekijänoikeuslainsäädännön alaista materiaalia jaellaan pieninä palasina kotikoneilta toisille. (Uutisissa ollut Pirate Bay on yksi näistä.) ( )