Päivi Kannisto

Ei tämä teos minua opettanut yhtään vapaammaksi. Lähinnä sen kyyninen sävy ärsytti: kirjan lopussa todetaankin, että kyynistyminen on sen hinta, että silmät avautuvat näkemään yhteiskuntarakenteiden kahleet. Kyynistyminen näkyi muun muassa siinä, että kirjassa kehotettiin ostamaan halvinta, sillä mikään vaihtoehto ei ole eettinen. Ehkä sitten tahdon olla niiden vanki, kyynistyä en ainakaan tahdo. Luultavasti täysin eettisiä vaihtoehtoja ei ole, mutta aina on olemassa se hieman eettisempi vaihtoehto eikä se yleensä ole se halvin (paitsi jos jättää kokonaan ostamatta).

Ärsytti myös se, että vaikka alkumetreillä todettiin, ettei vapaus tarkoita matkustelua, näkökulma oli koko ajan matkustelun kannalla. Ilman matkustelua ei ilmeisesti voi myöskään oppia näkemään kuinka myös muslimit ovat ihmisiä (lähes suora lainaus kirjasta, en jaksa tarkistaa sivunumeroa). Lisäksi teoksessa nähtiin esimerkiksi omistusasunto asuntolainoineen rajoittavana tekijänä. Itse pidän omistusasumista vapauttavana: saan tehdä asunnostani juuri itseni näköisen kysymättä vuokranantajalta lupia. Saan myös halutessani vuokrata asunnon edelleen, ottaa alivuokralaisia, kissoja, koiria, mitä tahansa enkä ole sitoutunut vuokrasopimusten määräaikaisuuksiin.

Itse en myöskään näe sellaisia sääntöjä kuin "ota kengät pois jalasta" omaa vapauttani rajoittavana vaan peruskohteliaisuutena ja tapana arvostaa muita ihmisiä. Kirjassa toki puhutaan paljon toisten arvostamisesta, mutta samalla pitäisi olla se individualisti joka halutessaan kävelee kuraiset kengät jalassa sisään. Individualisimissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta harvat ihmiset osaavat soveltaa sitä niin, että muistaisivat myös toisten olemassaolon.

Sinänsä ihan ok kirja, että ainakin se ärsytti riittävästi ajattelemaan itse, mutta en koe, että olisin saanut siitä juuri mitään irti.… (mere)