Katriina Järvinen

Tämä kirja saattaa herättää luokkatietoisuutta. Jonkinlainen virallinen ajatus tietysti kuuluu, että Suomessa kaikki ovat samaa iloista keskiluokkaa, eikä Suomi ole luokkayhteiskunta. Ei kuitenkaan tarvita kuin hieman omien kokemusten ja oman luokka-aseman pohtimista, niin huomaa, että pinnan alta löytyy luokkayhteiskunta. Toki itsekin olen monessa mielessä nimenomaan hyvin keskiluokkainen ja keskiluokkaisesta perheestä kotoisin, mutta toisaalta keskiluokkaisuus näyttäytyy nimenomaan eron tekemisenä työväenluokkaan ja ylempiin luokkiin — joihin en missään nimessä kuulu.

Katriina Järvinen (työläisperheen akateemiselle uralle päätynyt tytär) ja Laura Kolbe (selkeästi keskiluokkaisempi tausta) ovat kirjoittaneet kiehtovan kirjan, jonka esseetyyppiset artikkelit käsittelevät luokkaa ja “luokkaretkeilyä”, kuten alkuperältään ruotsalainen työväenluokan sosiaalista nousua kuvaava termi kuuluu. Järvinen ja Kolbe ovat haastatelleet joukkoa 30–50-vuotiaita erilaisista luokkataustoista tulevia ja luokkakysymystä valotetaan näiden ihmisten kokemusten kautta.

Luokka ja köyhyys ovat asioita, joista Suomessa ei juuri puhuta. Kenties olisi syytä? Kehitys vaikuttaisi Järvisen ja Kolben mukaan olevan menossa siihen suuntaan, että luokkaerot taas korostuvat. Esimerkiksi työttömyys periytyy, eikä työväestön lapsien ole yhtä helppo saada akateemista koulutusta, vaikka korkeakoulutus toistaiseksi maksutonta onkin.

Hyvin henkilökohtaisella tasolla liikkuva kirja on hauska ja ajatuksia ja keskustelua herättävä. Pidin erityisesti Katriina Järvisen osuuksista; niissä työväenluokasta akateemiseen maailmaan noussut luokkaretkeilijä kertoo kokemuksistaan avoimesti, tukien omia havaintojaan haastattelumateriaaleilla. (Arvostelu Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa -kirjasta Kirjavinkeissä)… (mere)